Pitkäperjantaina..

Doris ♥

Voihan meidän Dorista... Siitä on tullut steriloinnin ja mun raskauden myötä taas niin vierus-/sylikissa ettei tosikaan. Doriksen mielestä mun mahan painelu tassuilla on vaan niin ihanaa! Olen ihan 100% varma, et se tietää kyllä milloin olen raskaana. Vai mistä ihmeestä johtuu Doriksen meikäläisen mahaan liittyvä suuri kiinnostus muuten? Ei se masunpainelua muulloin halua harrastaa, siis silloin kun en ole raskaana! Muutenkin se on oikein mun kissa, ollut aina. Toki se osaa halutessaan olla yhtä itsepintainen muidenkin ihmisten suhteen. Jos tämä kissa haluaa tulla syliisi, niin se kyllä yrittää sitä niin monta kertaa, että varmana onnistuu! Bestis ja Ruusa eivät ole niinkään syliin hakeutuvia, kuin tämä. Toisaalta taas, siinä missä Doriksella on kerkeävät jalat ja sitä on vaikein saada (lasten) kiinni :D ovat taas Bestis ja Ruusa hyvinkin helpot napata syliin milloin vain.

Kävin tänään ensimmäistä kertaa elämässäni pitkäperjantain kirkossa. Uudenlainen kokemus kaikkinensa. Saarnastuoli, alttarin edusta oli puettu mustiin väreihin. Urkuja ei soitettu lainkaan, vaan alkuun oli viulun soittoa, myöhemmin kanttori laulatti virret ilman säestystä. Saarna oli minun makuuni turhankin kuvaileva ja raaka. Oikeasti ahdistava... Varmasti pitkäperjantain tapahtumista olisi saanut puhuttelevan saarnan menemättä niin yksityiskohtaisesti Jeesuksen kärsimiin raakuuksiin. Tulihan silti koettua. Kirkon jälkeen kävin vielä ystäväni kanssa äidin haudalla ja siitä sitten kotiin ruuanlaittoon.

Lapset heräsivät juuri päiväunilta, Juho vaihtaa renkaita. Huomenna alkaa kirpparipöytä, jonne voisi vielä hieman kesävaatteita hinnoitella myyntiin... Täytyypä lähteä niitä tuolta varastosta etsimään! :)

Hyvää pitkäperjantaita!