Kuva on otettu meidän keittiön ikkunasta. Etsin viime jouluna noita paperikukkia tai paperihiutaleita, mutta en löytänyt niitä mistään. Tänä vuonna, kiitos remontin, ne löytyivät. Paperikukat olen saanut lahjaksi Suomenniemellä työskennellessäni erään vanhemman rouvan tyttäreltä lahjaksi. Tämän rouvan kuolinilmoituksen näin tässä taannoin, korkeaan ikään hän elikin, lähes 100 vuotta. Paperikukkien alkuperä muistuu minulle varmasti aina mieleen ja samalla ne muistututtavat minua ajasta, jonka olen Suomenniemellä saanut viettää monenlaisia töitä tehden, monia sydämellisiä ihmisiä kohdanneena. Toivottavasti olen pystynyt antamaan heille yhtä paljon, kuin koen että heiltä olen saanut!
Tämä kappale muistuttaa minua Pioni-kuorosta, jossa olen muutaman vuoden laulanut. :)
(Klikkaamalla laulun nimeä, voit kuunnella sen.)
Tuuli on tyyntynyt ja huurteessa puut.
Maailma tää hiljenee.
Päättyneet leikit on, on päättynyt työ.
Äänetön on jouluyö.
Hiutaleet hiljaa leijailee
saa enkelitkin lentää kotiin taivaaseen
hiutaleet hiljaa leijailee
taas pinnalle maan.
Aamuyö saapuu ja haalea kuu.
Kuusien taa taivaltaa.
Kuusien oksilla mä jääkukat nään.
Kuulu ei nyt ääntäkään.
Hiutaleet hiljaa leijailee
Saa enkelitkin lentää kotiin taivaaseen.
Hiutaleet hiljaa leijailee
taas pinnalle maan.
Hiutaleet hiljaa leijailee
Niin jalanjäljet peittyy vaippaan valkeaan.
Hiutaleet hiljaa leijailee
taas pinnalle maan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi ♥ luen sen kuitenkin ennen julkaisemista :)