maanantai 16. huhtikuuta 2012

Ahistusta kerrakseen!

Nopeuttaisikohan se asunnon myyntiä jos täällä julkisesti kirjoittaisi että ahistaa tämä myyminen. Että eukolla on pinna tiukalla ennen jokaista näyttöä ja pennut kärsii (karvaiset ja vähemmän karvaisetkin). Ukko parka. On pesty ikkunat, imuroitu ja luututtu monen vuoden edestä. Järjestelty kerta toisen jälkeen lelut ja tavarat paikoilleen. Laitettu sauna sellaiseksi kuin tuleva asukas sen ehkä haluaisi nähdä (eli ei varastotilana). Viety kissoja näytön ajaksi vanhemmille, itsekin kodista poistuttu. Korjattu elämänjälkiä, niin kuin täällä ei asuisi kaksi lapsinen perhe, jossa taapero joka laittaa paikat hujan hajan gigasekunnissa, poisteltu kissankarvoja niin kuin täällä ei olisi neljää kissaa koskaan käynytkään, vaan kissanraapimapuut paljastaa kissataloudeksi.

Valitetaanko tähän samaan virteen että kahvikin näyttää närästävän ja just nyt en keksi mitään mitä jaksaisi tehdä ruoaksi tai ylipäätään mitä tekisi mieli syödä vaikka nälkä tuppaa olemaankin. Ja kiloja on jo alkanut kertymään hyvän matkaa toista kymmentä. Puutarhalehtiä on turhaa katsella kun tänä kesänä muutetaan ja uudesta pihasta en tiedä mitään ja silti viherpeukaloa kutittaisi. Toimeton kevät? vai tulenko mä tänne pihalle puuhastelemaan kunhan muutton on tehty (jollei siis vielä silloin uudet asukkaat täällä jo touhua?)? Jo on ihmisellä ongelmat! Ensi lauantaina sentään alkaa kirpparipöytä jonne saa ehkä purettua turhautumistaan. Kaikki ylimääräinen, hus pois vaan. Niin lasten vaatteet kuin turhat tavarat. Mitään ei säilytellä turhaan.. Viime vuonna saatiin jo mukavasti kirpparilla turhaa kamaa myydyksi, mutta kummasti sitä on taas verkkokellari pursuamistilassa? Itse en myönnä mitään, Juhoko sen on täyttänyt vai naapurit pistäneet ylimääräiset tavaransa sinne? Myyntiin vaan! Uudessa kodissa säilytystilaa on paljon enemmän kuin tässä nykyisessä. Täytyy yrittää pitää tiukka linja tavaran varastoimisen suhteen uudessa kodissa. Onneksi ollaan miehen kanssa melko samantyyppisiä, että suurempiin hamstrauksiin ei olla kumpikaan innostuttu. (Iisa taas on sitten ihan eri maata, säästäisi aivan kaiken ja kaikesta (esim. vaatteista tai rikkinäisistä leluista tms.) on niin vaikea luopua...)

Johan tuli hyvä mieli kun kävi vähän purkautumassa! ;) Ehkä tää tästä taas!

7 kommenttia:

  1. Voi ei, jaksuja! Itseäkin houkuttaisi silloin tällöin - ja etenkin nyt - avautua blogissa ihan kunnolla, mutta vielä on itsesensuuri tullut tielle. Vaarana on, että padot murtuvat sitten kerralla kunnolla :D.

    Asunnon myynti ei onneksi meillä ole ajankohtaista, mutta muuten tuntuu olevan ihan samanlaisia kevätstressitekijöitä täälläkin ilmassa. Ja voi elämä tuota tavarapaljoutta! Pari laatikollista vaatteita raahattu jo vintille, ja toukokuussa olisi tarkoitus tehdä niistä rahaa pihakirppiksellä. Meillä mies on aivan JÄRKYTTÄVÄ hamsteri ja myöntää sen itsekin, vaimolla onkin kova työ pitää nurkat edes suhteellisen tyhjinä :O.

    Ja vaikken ole raskaana, niin sama juttu: nälkä tosiaan on, mutta mikään ei maistu - saati sitten, että jaksaisi laittaa päivisin itselle mitään nuudeleita kummempaa. Ei ihme, että energia tuntuu loppuvan. Pitäisi jaksaa laittaa ruokavalio taas kuntoon, ettei sortuisi herkutteluun ja jaksaisi muutenkin paremmin.

    On se rankaa tämä ihmisen elämä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikkei pitäisi, niin toisaalta lohduttaa se ettei se elämä muillakaan ole vaan ruusuilla tanssimista ;) Tuohon ruuanlaittoon.. Mä yritän tehdä sen verran ruokaa että mulle (+Mimosalle, jos vaan sama ruoka sopii) riittää seuraavaksi päiväksi vielä apetta. Jos ei ole niin valmista ruokaa niin sorrun usein kaupan kanahampurilaiseen ja Mimosalle purkkiruoka. Mut joka päivähän sitä on melkein tehtävä... Niin tylsää aina keksiä, mitä tänään syötäisiin! (Mutta tänään meillä sitten syötiin Uncle Bens Sweet and sour extra ananas sörsseliä riisin kera ja huomenna sitten ulkomaisia uusia perunoita ja sinappisilliä tomaatin lohkojen kera, nämä siis illat ettei vanhempi tytöistä ole täällä, muuten ruoka olisi jotain ihan muuta! :) )

      Poista
  2. voi itku,harmittaa sun puolesta toi myyntihässäkkä! hei hyvää siitä vielä seuraa, hullu siivous ja touhuaminen tuottaa vielä hedelmää. ihan varmasti! :)

    VastaaPoista
  3. Tsemppiä asunnon myyntiin! :)
    Muistan sen vieläkin kun myytiin meidän taloa. Hullua siivousta lasten jäljiltä, kissojen ja koirien. Sit kaikki ulos ja sen jälkeen palattiin kotiin ja odotettiin tuleeko tarjousta...? Tarjous tuli vasta monen kuukauden jälkeen. Myytiin huonoon aikaan eli elokuussa aloitettiin, kun huhti-toukokuusta olisi ollut kunnon myyntiajat. Mut saatiin myytyä ja hyvä niin, laskettiin kyllä hintaakin. Olin kans raskaana mutta alkuraskaudessa silloin, mut sulla on varmasti jo tukalat olot jatkuvaan siivoamiseen :/ Toivottavasti teillä menee äkkiä kaupaksi! :)

    VastaaPoista
  4. Voih, monta kuukautta kuulostaa kyllä aikamoisen ahdistavalle! Tosin ehkä homma helpottuu olennaisesti jollei tässä enää sitten asuta, mutta kuitenkin onhan se takaraivossa kokoajan mielessä että menis nyt kaupaksi!! Onneksi raskausaika on ollut kaikista näistä helpoin, toivottavasti jatkuukin samaan tyyliin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omakotitalo on vaikeampi myydä, joten luulis teillä menevän nopeammin kuin meillä meni. Ja teillä on hyvä ajankohta nyt myynnille! :) Ja sit vielä pitää olla hinta kohdillaan kun tuntuu että nykyään ostajat on hyvin hintatietoisia ja tietenkin haluavat saada vielä halvemmalla. Tsemppiä siis edelleen myyntiin, kyllä se kaupaksi menee :)

      Poista

Kiitos kommentistasi ♥ luen sen kuitenkin ennen julkaisemista :)