Leivinuunin lämmitystä

Meillä on kotona leivinuuni ja takka. Takan kanssa meillä on hyvät välit. Syttyy helposti ja lämmittää mukavasti. :) Tämä leivinuuni olikin vähän haasteellisempi tuttavuus. Viime talvena saatiin pari kertaa sen verran sakeat savut sisälle pirttiimme, että ei paljon naurattanut. Minä taisin jopa lähes kieltää koko värkin käytön, kun siinä pikkuvauva -  taapero - äidin sairaus ja hänen luonaan käynnit ym. rankassa arjessa tuntui olevan vähän muutenkin riittämättömästi tunteja, saati että olisi joutanut tätä leivinuunia opetella käyttämään, edes lämmittämään, ruoanlaitosta nyt puhumattakaan... Ja jostain syystä mä en voi sietää sankkaa savua meidän kotona! Juuri mikään ei ole ärsyttävämpää kuin vetämätön uuni! 

No, vuoden päivät leivinuuni sitten sai olla talossa rauhassa. Nyt tänä syksynä alkoi kuitenkin tuntua siltä, että multa löytyisi voimavaroja opetella edes lämmittämään sitä. Jospa sitten sitä ruokaa joskus seuraavana vuonna tai jotain. Ensimmäiset kerrat olivat aika hermoja kiristeleviä. Vaikka miten tuli poltettua paperia alaluukussa, yritti uuni silti laittaa savua luukusta kun alaluukun tuli hiipui! Ensimmäiset kerrat varmaan puolituntia polttelin tulta myös siellä alhaalla... Mutta itseasiassa nyt alkaa olla jo sellaiset fiilikset että homma on jotenkin hoidossa. Olen oppimassa hieman leivinuunin tavoille. :)

Laitan uunin pellin vähän jo aikaisemmin auki ja leivinuunin luukusta avaan ne pikkuiset ilmaluukut, että hormi lämpenee. (Toki takkaakin on lämmitetty aiemmin, joten siellä on lämpöä muutenkin.) Sekä myös alahormin kannen avaan. (Tässä on tietysti se pikku mutta, että toivottavasti kissat eivät lähde tunkemaan sinne itseään, lapsista nyt puhumattakaan...) Myöhemmin sitten tulta alaluukkuun ja se jälkeen ihan pikkutulet pesään. Halko kerrallaan sitten suurennetaan tulta. Eli aikaa vievää hommaa... Mutta sitähän täällä kotona ollessa on.. ;)

Ja sitä ruokaakin on uunissa jo valmistunut. Ensimmäisellä kerralla maisteltiin punajuuria :) ja toisen kerran laitoin sinne hirvenlihan paistumaan sekä porkkanoita ja punajuuria. Herkullista tuli, vaikka meiltä ei löydy vielä edes uuninlämpömittaria. :) Pitäisiköhän olla ostamatta? Olen siis ylittänyt itseni tavoitteet tältä syksyltä. :) Pitäisiköhän ensi syksyksi nostaa tuota vaatimustasoa ja yrittää ihan leipää leipoa, se vasta suoritus olisikin!

Uunia lämmittämässä on tietenkin usein tämä tehokaksikko, joka on sitten niin avuliasta että! Molemmat yrittävät urkkia kuinka tulet palavat alaluukussa ja kuinka tuolla ylhäällä ja antavat halkoja ja haluaisivat tulitikkuja raapimaan...!!! :D Antavat mukavasti haastetta tähän muutenkin jo haasteelliseen lämmitykseen.. ;)

Siinä ne nyt on, sisälle savuttamattomat tulet ♥ :D