Kesken jääneet kertomukset..

Soma: Ei ole kysymyksiä

"...kesken jääneisiin kertomuksiin, vie meidät viimeisiin kohtauksiin. 

Vie ennen kuin ei ole kysymyksiä, ei ole vastauksia..."

Äiti on pyörinyt viime aikoina taas mielessä enemmän.. Vuosi sitten eletyt asiat ovat näissä päivissä läsnä. Voi, kumpa kenenkään ei tarvitsisi kokea niitä hirveitä pelon tunteita ja luopumisen tuskaa, mitä oman rakkaan läheisen sairastaminen tuo väistämättä tullessaan... Ne ovat äärimmäisen kipeitä tunteita, joihin palaaminen tuntuu kurkussa isona palana ja kostuttaa silmät.. Edelleen jaksan ihmetellä sitä miten jaksoin viime kesän ja syksyn, talven näiden pienten kanssa ja vielä äidin. Äidin viimeiset kuukaudet olivat melkoista tuskaa kaikille, varmasti eniten hänelle itselleen. Häneltä vietiin niin paljon, vasta 55 vuoden iässä. Tuo Soman kappale on pyörinyt mulla viime päivät mielessä, pidän sen sävelestä, ja sanat pureutuvat tosi vahvasti äidin viimeisiin kuukausiin, kesken jääneisiin kertomuksiin... ♥ Tosin kysymyksiä olisi paljon, mutta vastauksia ei ole kukaan antamassa enää...

Jos mikä lohdutti yhtenä päivänä, löysin äitini kädet Iisan käsistä. Enpä ole aikaisemmin huomannutkaan, että heillä oli samanlaiset kädet, saman muotoiset sirot ja kynnetkin sellaiset, ihan erilaiset kauniit kuin itselläni. Iisan käsiä pidellessäni pääsen hetkeksi lähelle äidin käsiä... Viimeiseksi muistoksi oikeastaan jäivätkin nuo äidin kädet silloin kun hyvästelin hänet vuodeosastolla, silitin niitä viimeiseksi ennen kuin lähdin pois luotasi. 

Ihan kauhea ikävä äitiä...