Pullasta ja sen leivonnasta

Pari ilmeisen rankkaa päivää takana, sillä koin melkoisia elämyksiä eilen kotikeittiössäni. 

Koin useamman jonkinlaisen ahaa-elämyksen elämästä, arvomaailmasta, pullan leipomisesta, taikinan kohotuksesta, kiireettömyydestä, arkisista asioista jotka tuntuivat lähes elämää suuremmilta siinä lieden lämmössä pyöriessäni. 

Mahtava tunne avata leivinuuni ja saada sieltä mahtavat tuoksut nenäänsä. Omasta uunista, ihan itse tekemät tuoksut. Kaalilaatikkoon sekoittuneet tuoksut nousevasta pullasta sekä sämpylöistä.


sämpylöitä :)

Olen aina tiennyt arvostavani emäntiä. Niitä maatilojen emäntiä, jotka ovat pitäneet huolta niin ruokahuollosta, siisteydestä, navetoiden elukoista, marjastamisesta, käsitöiden tekosista jne. Tänään koin hetkellistä kuulumistani näihin jaloihin puurtajiin. :) Esimerkiksi Martta-mummooni. En tietenkään väitä, että mua voisi verrata näihin rouviin kerran onnistuessani pullan leivonnassa, mutta joku tunnetila mielessäni pauhasi. ;) Siinä sitä olisi mielekäs ammatti. Saisikohan musta vielä leivottua jotenkin emäntää?


Pikkuiset saivat omat muumi-pullansa, kolmella voisilmällä varustettuna ;)

Olen aina rakastanut äitini leipomaa pullaa! Olen pienestä pitäen kyllästetty herkullisilla voisilmäpullilla. Yksi ihana pullamuistoni liittyy lapsuuden koulun jälkeisiin välipalahetkiin, jolloin saattoi pussillinen pullia (jäisiä) hävitä siltä istumalta teetä juoden ja Aku Ankkoja lueskellen. Koskaan meitä ei kielletty näitä pullia syömästä ja aina niitä oli siellä pakasteessa valmiina. (Tähän on pakko vielä huomauttaa, että perheemme jäsenet ovat olleet aina solakamman puoleisia!) Pullaisesta lapsuudesta/nuoruudesta/aikuisuudesta huolimatta, en ole koskaan osannut leipoa läheskään samanlaista pullaa kuin äitini. Tämä on rajoittanutkin pullanleipomisvimmaani hyvin paljon. Lisäksi olen kokenut koko pullan tekemisen olevan äärimmäisen työtelijästä hommaa... Äidin leipoma pulla oli parasta maailmassa, oma kovaa ja ihan eri makuista, vaikka samoja aineita niissä olikin. Tänään taisin kuitenkin päästä aika lähelle tätä äidin leipomaa pullaa. :) Vaikkakin mulla oli veden sijasta laktoositon maito siinä nesteenä.

leipoja-apulaiset ♥ urakan päätyttyä

Tänään mulla oli aikaa riittävästi. Tarpeeksi aikaa leipasta taikina ja antaa sen kohota, tehdä sillä välin sämpylätaikina ja jättää ne eilen lämmitettyyn leivinuuniin nousemaan, sillä välin kun lapsien kanssa laitettiin pyykkikone pyörimään ja siivottiin keittiö leivontakuntoiseksi. (Astiat tiskikoneeseen ja pöytien kunnollinen pesu ja pyyhintä). Sitten aloimme leipomaan... Ensin riittävästi jauhoja pöydälle, siis niin ettei se jää siihen pöytään kiinni. Miten mä olen aikaisemmin tämänkin jauho-asian kanssa onnistunut sössimään? Olen siis käyttänyt aivan liian vähän jauhoja ja manaillut ärsyttävästi leipomisalustaan tarttuvaa vehnästä! Ja siis se suurin virheeni on ollut kiire. Mua on ärsyttänyt usein juuri se, että sen vehnäsen olisi annettava nousta kahteen kertaan ja näin jälkeen päin miettien, olen tässä kohden aina luistanutkin väärille raiteille. Olen laittanut uunin aivan liian aikaisin lämpenemään ja sitten kun olen saanut leivottua pullat pellille, olen laittanut ne suoraan uuniin ja jättänyt sen toisen kohoamiskerran välistä. Ei siihen muuta tarvittu! :)

Just nyt tuntuu, että musta voikin kehittyä vielä sellainen pullantuoksuinen äiti. :)
Parasta oli, kun esikoinen maistoi pullaa ja sanoi että maistui ihan samalta kuin mummon leipoma pulla. ♥ :') sniif! Tuntuipa hyvältä!