Karpalokiisseliä ♥ ja suomuistoja...

En ole tainnut vielä kertaakaan mainita postauksissani karpaloa, vaikka se onkin osa blogini nimeä. Aloitin tämän postauksen kirjoittamisen jo melkeinpä vuosi sitten (12.9.2012) mutta halusin tähän ehdottomasti kuvia itse suosta, joten postauksen julkaiseminen on hieman kestänyt... :) Ajattelin kertoa tähän muutamia ajatuksiani karpalosta ja suosta. Tietenkin se sointui hyvin blogini nimen alun sanojen kanssa, mutta on se muutenkin tärkeä. Meidän Raatin mummolan lähellä on Raatlampi, joka on siis suo. The Suo! No, pieni suo, jossa on joka syksy paljon karpaloita. Suolta näkee mummolan rakennukset, eli kauaksi ei tarvitse matkata! 

Muistan aina pitäneeni karpalokiisselistä ja siihen laitettavasta kermavaahdosta ♥ Suurta herkkuani! Voisin sanoa jopa että maailman parhainta jälkiruokaa!

Karpalokiisseli

1 l vettä

5 dl karpaloita

n. 4 rkl perunajauhoja

½ dl sokeria

+ kermavaahtoa kiisselin päälle

Laita vesi kiehumaan (jätä noin 1dl kylmää vettä osanestesuurustusta varten johon sekoitat perunajauhot) ja lisää siihen jäiset karpalot. Anna kiehua niin kauan kuin karpaloista alkaa irrota mehua. Lisää sokeri. Lisää seuraavaksi perunajauhovesi koko ajan sekoittaen. Anna kiehahtaa, ja ota kattila pois liedeltä. Tarkasta maku ja lisää tarvittaessa sokeria. Halutessasi voit valuttaa kiisselin siivilän läpi, jolloin karpalonkuoret jäävät siihen.

Vatkaa vielä kermavaahto, jonka kanssa karpalokiisseli maistuu taivaalliselta :)

*     *     *

Karpaloretkiä on myös tehty useita tuolle mummolan suolle (joskus muuallekin jos ollaan oltu retkeilemässä), mutta varta vasten tehdyt karpalonpoimintareissut tulee kuitenkin aina tehtyä tuonne omalle, tutulle ja turvalliselle mummolan suolle. Pidän karpaloiden poimimisesta monestakin syystä. Itse jo paikka, suo, mistä karpaloita kerätään on energian lähde. Kaikkine väreineen, tuoksuineen, olemuksineen. Pehmeä, kaunis, valloittava. Lisäksi karpalon poimimisessa usein pääsee nauttimaan erittäin kauniista säästä. Monesti olen hengitellyt ilmaa keuhkot täyteen suon reunalla, pistänyt silmäni kiinni ja tuntenut eläväni ja olevani onnellinen. Tuolla suolla ei juuri tuulet ole tuulleet, vaan aurinko paistanut syksyn jo ollessa käynnissä. Toisinaan marjat ja sammaleet ovat olleet pienen riitteen peitossa, mutta silti ei ole paleltanut.



Mun mieleni maisema :)