Aatokseni 1v 3kk

♥ Pieni väsynyt mies köllöttelemässä tyynyn päällä..

Ajattelin tehdä postauksen Aatoksesta, joka on jo vuoden ja kolme kuukautta päälle ♥

Sitten viime postauksen, joka oli vuoden ikäisenä, on kehityksessä tapahtunut kolmessa kuukaudessa kovasti.. Aatos on muun muassa oppinut kävelemään, sanomaan muutamia sanoja sekä kiipeilemään. Varmasti paljon muutakin, mutta nämä nyt tulivat ensimmäisenä mieleen.

Aatos tosiaan alkoi kävelemään ollessaan 1v 2kk ikäinen. Alkuun hän kulki seiniä pitkin, kuten tässä kuvassa. Ensi alkuun Mimosa yritti kovasti tärvellä Aatoksen kävely-yrityksiä kaatamalla veikan samantien kun hän lähti kävelemään... Pikkuhiljaa kuitenkin Aatos sinnikkäästi vain jatkoi kävelyharjoituksia ja viimein rohkeus riitti!(Ja Mimosakin kyllästyi kaatamisyrityksiin...) :)

Aatos kävi toisella ulkomaan matkallakin syyskuussa äidin ja isän kanssa Tallinnassa. 

Tässä menossa pienet päivätorkut!

Keinussa on mukava kiikkua hetkittäin!

Ja rattaissa hän ei millään malttaisi olla istumassa, tosin nykyisin laitetaankin samantien valjaat päälle rattaisiin, joten homma ei ole lähtenyt täysin lapasesta!

Kalaretkellä :)

Isin kanssa leivinuunia sytyttämässä. Aatos on kova apuri aina kun tulipesien kanssa touhutaan... Tuli kiinnostaa kovasti. ;)

Lasten vertailusta tuli äsken mieleen, että miksi se ajatellaan heti negatiivisena asiana? Tai ainakin minulle "lasten vertailemisella" on jotenkin negatiivinen kaiku? Heti tulee mieleen ettei lapsia tulisi vertailla keskenään?  Niin ei pitäisi tehdä. Miksi ei? Mitä ihmeen haittaa siinä on jos todetaan että "Anni-Maija" osasi kahdeksankuisena jo kävellä, kun taas "Veikko-Petteri" oppi kävelemään vasta täytettyään vuoden ja 5 kuukautta, mutta toisaalta taas Veikko-Petteri heitti kuperkeikan jo puolitoista vuotiaana, kun Anni-Maija ei vielä sanonut juuri sanaakaan? Mitä haittaa asioiden toteamisella olisi? No, toki ehkä asiaan liittyy allekirjoittaneen terveydenhoitaja-ammatti-identiteetti, jonka turvin jo tiedän että lapset oppivat erilaisia asioita eri ikäisinä ja se on täysin normaalia. Siksi aion jatkossakin sallia itselleni lasteni vertailun, ilman sitähän en voisi heidän erityistaitojakaan huomata? ;) Yhtä rakkaita jokainen ja täysin erilaisia tavoiltaan ja luonteenpiirteiltään, oppivatkin kaiken ihan omaan tahtiinsa...♥♥♥

Aatos tosiaan sanoo muutamia sanoja: "täällä" on varmasti yleisin, jolla ilmoittaa missä nyt milloinkin sitten sattuu olemaan ;), myös "mo" tulee, kun haluaa moikata ja vilkuttaa kädellään, kakka on välillä puheissa, toisinaan tarkoittaa sitä itseään, toisinaan taas ei. "Pappa" on myös Aatokselle kovin tärkeä, joten pappaa hän hokee kyllä aina papan nähdessään, tai jos papasta puhutaan. Siinähän ne taisivatkin olla ne tärkeimmät sanat jotka tällä hetkellä on puhevarastossa. Jonkin verran Aatos yrittää matkia puhetta, mutta sitä omaa höpötystä ja ääntelyitä ne suurimmaksi osaksi vielä on. Viime aikoina Aatos on muutaman kerran osoitellut mm. kattossa olevaan lamppuun ja halunnut selvästi tietää miksi sitä kutsutaan. :)

Potta-asiat sujuvat vaihdellen. Juho-isin viedessä potalle, Aatokselta tulee usein pissi, kun taas minun kanssani ei tällä hetkellä siihen jaksa oikein keskittyä. Toisinaan potassa on ollut jopa kakkakin. :) Muumi 4 teippivaipoilla mennään toistaiseksi, vaikka kieltämättä Aatos on näistä lapsistani kaikista hankalin vaipoitettava. Kaveri pyörii välillä kuin väkkärä ja tällöin tuntuu että vaippa on täysin mahdonta saada pojalle päälle!

Aatos-veijari ;) on keksinyt myös hienosti lieden nupit. No, ei tässä olekaan vielä kuin kerran löytynyt osin sulanut kuulakärkikynä liedeltä ja riisi porisemasta sen takaa (onneksi vain kakkosella) kun palasimme ulkoa kotiin... Aatos on kuin salamanteri noiden nuppien kanssa, ihan jatkuvalla syötöllä on niissä kiinni jos vaan tulee mieleen ja minä kokkaan keittiössä. Mies laittoi nettikirpparille hakuun liesisuojan, mutta valitettavasti ensimmäinen suoja oli vähän liian nafti meidän lieteen... Nappasin siitä sitten hetkeksi nupit irti.. Oikeesti tuo liesisuoja tuntui lähinnä hätävarjelun liioitteluja ja turhakkeena noitten tyttölasten kanssa. Niitä ei juuri ole liesi kiinnostanu, mutta Aatos on selvästi kokkailuihmisiä! 

Ja kissat ovat niin kivoja kavereita ♥

Sana "kiipeily" on myös kokenut aivan uuden tulemisen Aatoksen kanssa. Hän on peppuineen ihan joka paikassa. Niin pöydän päällä, kuin keittiön tasoilla, milloin on kiivennyt kissanvessan päälle ja kurottelee tavaroita piirongin päältä, milloin hakenut koroketuolin vessasta ja touhuilee minne nyt ikinä pääseekään käsiksi. 

Vessapaperirulla on myös yksi intohimon lähde ja vessanpönttö myös. Vessaharjahan meillä on ollut jo aikoja kätten ulottumattomissa (myös allekirjottaneen) ja isäntä on ominut tämän työn täysin itselleen.. ;) Not bad! Myös pyykkien pesut sujuvat, jos sujuvat! Aatos on ymmärtänyt olevan tämän äidin intohimo, ja näyttää haluavan samalle tasolle kanssani. Milloin hän on vaihtanut ohjelman asteet, milloin taas itse ohjelman, onpahan tuo kone laitettu uudelle kierroksellekin kun siellä on ollut puhtaat vaatteet sisällä jne. Nykyisin yritäkin laittaa aina kylpyhuoneen oven kiinni kun kone on käynnissä (kahva käännetty ylösalaisin etteivät pikkuiset saa sitä auki!), tai jollen samantien kerkeä laittamaan vaatteita kuivamaan, niin irroitan koneen seinästä.

Kyllähän nämä hieman haasteellisia ovat välillä nämä päivät näiden kahden ideanikkarin kanssa ;) mutta onneksi tähän asti on tainnut vanhempi jotenkin keksiä vielä ratkaisun kulloiseksikin koettuun ongelmaan... ;) Vaan enpä tiedä kauanko allekirjoittaneen kapasiteetti riittää peittoamaan näiden nuoret älynväläykset. Aina ei tosin onneksi ole tarvettakaan! :)

Ruokailuhommat sujuvat Aatokselta erinomaisesti, tietenkin itse omalla lusikalla ja vanhemman apua ei tietenkään hyväksytä enää juuri ollenkaan. No, eihän siinä mitään, hyvä että syö ja maistuu! Aatos taisi olla jopa pari viikkoa aikaisemmassa tämän "syön itse"-kauden kanssa kuin Mimosa. Ruoka tosiaan pojalle maistuu oikein hyvin ja maito kelpaa juomaksi. 

Nukkumaan Aatos käy kuin enkeli. Ei minkäänlaista rimpuilua nukkumattia kohtaan, vaan iltatissin jälkeen hän joko on täysin untenmailla, tai jollei vielä ihan niin isin sylissä heijatessa uni tulee joutuisasti ja ne myös jatkuvat mukavasti omassa sängyssä, useinmiten peppu pystyssä! ♥ Aamuyöstä Aatos ottaa vielä huikat tissistä ja unta jatketaan noin 7:15-7:45 asti.. Päiväunet maistuvat siskon kanssa samaan aikaan, noin tunnista kahteen.