Uuh. Taitaa olla jo torstai.
Melkoinen viikko taas takana päin.
Maanantai aloitettiin perhekerholla ja eläinlääkärillä.
Voi tuota meidän Nasu-kisua. Sillä on ilmeisesti peräsuolen laajentumaa josta tulee sille heti vaivoja, jos unohdan kerrankin antaa levolacin ruuan yhteydessä... :( Ei sillä edes ole kovalla vatsa, mutta siitä huolimatta se ei saa kakattua.. No, tuseerauksella ja huuhtelulla taas selvittiin ja reilulla satasella ja taas on kissa kunnossa. Mutta on kyllä tosi ikävä vaiva.
Maanantai-illan kuluessa Juho tunsi itsensä huonovointiseksi ja oksennukseenhan se sitten päättyi. Minä aloitin seuraavana päivnä... Ja nyt viime yönä oli Aatoksen ja Mimosan vuoro sairastua.
Tää oksennustauti näyttää olevan tänä vuonna oikein meidän perheen vitsaus. Onko tämä nyt sitten neljäs tauti jos oikein muistan. Toki kevään taudit tuli osalla porukasta sairastettua pariinkin kertaan, joten oikeesti jo riittäis... Tällä kertaa taudin aiheuttajaksi epäillään ravintolaa, jossa kävimme syömässä isänpäivälounasta sunnuntaina. Keskiviikkoon mennessä oli tiedossa 30 sairastunutta, ja näillä näkymin enemmänkin, ainakin nämä meidän pikkuiset. No, näytteet on nyt annettu analysoitavaksi ja ko. ruokapaikastakin näytteet on haettu tutkittavaksi, jotta jospa taudin syy ainakin tulisi tietoon. Alkuun olin vahvasti ruokamyrkytyksen kannalla, mutta nyt lapsien sairastuttua (ilmeisimmin meistä vanhemmista) olen jo miettinyt mielessäni "vanhaa tuttavaamme" noroa... No, pianhan tuo selvenee. Sinänsä ruokapaikassa oli oikein herkullinen lounas, harmi että tuli sitten tämmöiset jälkipuinnit asiasta...
Tiistai-päivä oli melkoinen, kun me vanhemmat olimme molemmat todella veto pois. Nämä yksi ja kaksi vuotiaat olivat tietenkin vielä loistovedossa ja vanhempien maatessa, toinen sohvalla toinen makuuhuoneessa, kiipesivät pienet nälän yllättäessä hakemaan omenoita ja muita hedelmiä pöydältä... Leikeissäkään ei tullut suurempia kahnauksia... Voi pienet rakkaat ♥ kuinka urheita te olittekaan. Mimosakin kävi potalla kakalla ja pissillä, ihan omasta "muististaan", huuteli vaan sitten isiä pyyhkimään. Nyt ne sitten makaavat molemmat reporankoina olohuoneessa, nukkuvat sairauttaan pois. Toivottavasti, toivottavasti menee kerrasta ohitse tämä kamaluus...
Vaikka nämä sairaspäivät ovat kamalia, on niissä - siinä toipumisvaiheessa - jotain hyvääkin. Patja lattialla, vilttejä, tyynyjä, lasten elokuvia, rauhaa, hiljaisuutta. Mutta taitaa siihen toipumisvaiheeseen olla vielä hetki matkaa... Näillä jatketaan...
Tää oksennustauti näyttää olevan tänä vuonna oikein meidän perheen vitsaus. Onko tämä nyt sitten neljäs tauti jos oikein muistan. Toki kevään taudit tuli osalla porukasta sairastettua pariinkin kertaan, joten oikeesti jo riittäis... Tällä kertaa taudin aiheuttajaksi epäillään ravintolaa, jossa kävimme syömässä isänpäivälounasta sunnuntaina. Keskiviikkoon mennessä oli tiedossa 30 sairastunutta, ja näillä näkymin enemmänkin, ainakin nämä meidän pikkuiset. No, näytteet on nyt annettu analysoitavaksi ja ko. ruokapaikastakin näytteet on haettu tutkittavaksi, jotta jospa taudin syy ainakin tulisi tietoon. Alkuun olin vahvasti ruokamyrkytyksen kannalla, mutta nyt lapsien sairastuttua (ilmeisimmin meistä vanhemmista) olen jo miettinyt mielessäni "vanhaa tuttavaamme" noroa... No, pianhan tuo selvenee. Sinänsä ruokapaikassa oli oikein herkullinen lounas, harmi että tuli sitten tämmöiset jälkipuinnit asiasta...
Tiistai-päivä oli melkoinen, kun me vanhemmat olimme molemmat todella veto pois. Nämä yksi ja kaksi vuotiaat olivat tietenkin vielä loistovedossa ja vanhempien maatessa, toinen sohvalla toinen makuuhuoneessa, kiipesivät pienet nälän yllättäessä hakemaan omenoita ja muita hedelmiä pöydältä... Leikeissäkään ei tullut suurempia kahnauksia... Voi pienet rakkaat ♥ kuinka urheita te olittekaan. Mimosakin kävi potalla kakalla ja pissillä, ihan omasta "muististaan", huuteli vaan sitten isiä pyyhkimään. Nyt ne sitten makaavat molemmat reporankoina olohuoneessa, nukkuvat sairauttaan pois. Toivottavasti, toivottavasti menee kerrasta ohitse tämä kamaluus...
Vaikka nämä sairaspäivät ovat kamalia, on niissä - siinä toipumisvaiheessa - jotain hyvääkin. Patja lattialla, vilttejä, tyynyjä, lasten elokuvia, rauhaa, hiljaisuutta. Mutta taitaa siihen toipumisvaiheeseen olla vielä hetki matkaa... Näillä jatketaan...
Voi ei! Pikaista paranemista koko perheelle.
VastaaPoistaKiitos kovasti! Onneksi nyt alkaa viimein tuntumaan että helpottaa, mitä nyt Mimosalla vielä hieman lämpöä taitaa olla.
Poista