Mun pienimmät

Me kävimme tänään valokuvaamossa ottamassa kuvia sisaruksista, tai näistä kahdesta pienimmästä siis. Aatoksen "1 vuotis-kuvaus", joka oikeasti on nyt sitten 1v 3kk kuvaus. Mimosasta (2v 5kk) ja Aatoksesta otettiin yhdessä sisaruskuvia. Vein kuvaamoon mukanani meidän oman punaisen lasten keinutuolin ja vähän muutakin omaa. Mimosa sai päällensä keltaisen puputunikan ja farkut, Aatos taas retroleijonahaalarin ja valkoisen bodyn sen alle. :) Retroa, retroa ja väriä valkoista taustaa vastaan. :) 

Ensin ajattelin, että otan kuvat itse, kun on tuo järkkärikin nyt omasta takaa. Mutta jotenkaan siten en ole saanut aikaiseksi järjestään omaa "kuvausstudiota".. Eli ei auttanut muu kuin varata aika, että saadaan kuvat otetuksi. Omatuntoa soimasi, että täytyyhän pojasta nyt edes yksivuotiaana studiokuvat saada. Nyt on otettu sitten kuvia totisesta pojasta. Eihän se mitään haittaa, että totinen on, kun se nyt vaan sattui olemaan sen hetken fiilis. Otetaan sitten niitä naurukuvia täällä kotona. 

Ennen studiokuvien valmistumista, täytyy laittaa nämä edellisenä päivänä räpsäisemät kuvat. Mimosan kuvaa en ole muokannut yhtään, mutta Aatoksen olen kirkastanut hieman. Toisaalta olen sitä mieltä, että lapsen vanhemmat ovat lapsen parhaat kuvaajat. En nyt väitä että teknisesti, mutta tunnelmallisesti enemmänkin. Vanhemmat tietävät oman lapsensa perusilmeet ja sen mikä on tyypillistä lapselle. Asento, ilme, fiilis... ja sitä ja lapsella luotto siihen omaan aikuiseen, omaan vanhempaan. Hänelle voi luonnollisesti näyttää miltä tuntuu, oli se sitten naurun rempsettä tai hymyn häivettä, totisuuttakin. 

Ainakin tässä Mimosan kuvassa tunnen, kuinka hän katsoo minuun rakkaudella, juuri omana itsenään, herkkänä, hauskana, kasvot rentoina ja suoraan silmiin. Toivon, että tuo lempeä katse säilyisi näissä ihanissa tähdissä koko elämän ajan.

Aatoksen vaan nappasin kuvaan suoraan ruokapöydästä kun ajattelin, että otetaan sitten samantien joku kuva pikkuveljestäkin. Hän ei ollut ollenkaan "kuvaustuulella". Enemmänkin ihmetteleväinen ja sitäkin enemmänkin kiinnostunut kamerasta itsestään kuin sen kohteena olemisesta.. Tässä ei Aatos kuitenkaan rypistä kulmiaan, kuten usein on tavallista, lähinnä semmoinen "höö"-ilme. :)

Studiokuvia varten tein saippuakupla-nestettä pieneen tyhjään saippuakuplapurkkiin.

SAIPPUAKUPLAT (pieni määrä)

1/4 dl fairya

½ dl vettä (laitoin kuumaa)

1/4 tl tomusokeria

*Sekoita aineet varovasti, niin ettei ne vaahtoudu keskenään.*

Hyviä kuplia tuli. ;)